
Elisa, milloin olit valmis nousemaan korkeuksiin?
Elisa: Aloitin varjoliitoilun 23-vuotiaana. Olen aina viettänyt mahdollisimman paljon aikaa vuoristossa. Ja aivan kuten 80 prosenttia lentäjistä, ajattelin, että se on vain aika siisti tapa laskeutua – voit liukua alas sen sijaan, että patikoisit alas. Mutta sitten rakastuin lajiin nopeasti ja tulin vakavasti riippuvaiseksi.
Mikä varjoliidossa on niin kiehtovaa?
Elisa: Tuuli on elementti, jota ei voi nähdä, ja se tekee siitä hyvin kiehtovan. Tarvitaan vaistoa, intuitiota, mutta myös taitoja, asiantuntemusta ja kokemusta. Jokainen lentäjä reagoi eri tavalla kuhunkin tilanteeseen. Jokainen lento on ainutlaatuinen. Ei ole mahdollista, että se olisi koskaan tylsää. Minulle se on monipuolisin laji – mitä ei ehkä näe ulkopuolelta.